On yö, ja tähdet taivahalla loistaa välkkyen,
Kuu kirkas hohdettaan luo tunturille.
On ympärilläin erämaa ja outo hurma sen,
On avautunut sydämeni sille.
Tää köyhä, karu maa mun lumoihinsa saa.
On avautunut sydämeni sille.

On yö, ja revontulet Pohjan puolla loistavat,
Ne niin kuin noitavalot luovat taikaa.
On ennen olleet täällä noidat, Lapin haltiat,
Se oli suurten tietäjien aikaa.
Tää revontulten maa, tää taian, loitsun maa,
Se elää vielä tietäjien aikaa.

On yö, ja rakovalkealla liekkiin tuijotan.
Se lämpöänsä Lapin yöhön valaa.
Ken suoniinsa on saanut Lapinkuumeen polttavan,
Sen mieli tänne lakkaamatta palaa.
Tää jään ja lumen maa, se kiehtoo, lumoaa,
Ja mieli tänne lakkaamatta palaa.

On yö, jo kohta kiinni painuu silmät raukeat,
Vain havuvuode päällä hangen jäisen.
Kuin vartijoina tunturien laet aukeat:
Ne suojahansa ottaa yksinäisen.
Tää jylhänkaunis maa, tää tunturien maa,
Se suojahansa ottaa yksinäisen.